Ei sitten surkeampaa valittajaa löydy kuin meikäläinen. Nimittäin nyt kun on ollut muutaman päivän ihanan lämmin ja suorastaan kesäinen sää, niin eiköhän mua ala tämä sitten ahdistamaan. Ensin sitä hingutaan ja unelmoidaan kesästä koko talvi ja kevät, ja sitten vihdoin kun se on nurkan takana, tuleekin ahdistus. Olenko mä ainoa lajiani, vai onko täällä muita hivenen ahdistuneita?
Johtuukohan pieni paniikki kaikista niistä odotuksista ja mielikuvista joita olen rakennellut tässä viimisen puolen vuoden aikana? Vai johtuuko se puolialastomista ihmisistä, joita ulkona vaeltaa valkoiset sääret vilkkuen?
Jokatapauksessa mun pitäisi olla riemuissani lämpimästä säästä ja valosta, mutta silti en osaa nauttia siitä. Nyt kun voisi viettää vaikka koko päivän ulkona, niin tulen mielummin sisälle tekemään muka pakollisia kotihommia.
Nyt pitää siis tehdä jonkinlainen asennemuutos, ja yrittää muistaa se kylmä tosiasia, että Suomen kesä on todella lyhyt. Ei ole siis aikaa hukattavaksi turhaan ahdistukseen, vaan pitää kerätä varastoon kaikki lämpö ja d-vitamiini mitä aurinko meille antaa. Piti kuitenkin päästä avautumaan tästä erittäin oudosta ahdistuksesta, ja jos siellä on kohtalotovereita niin pliide, kertokaa!
Fiilistely pohjalla kuitenkin jatketaan, olen himoinnut salaa tätä ihanaa Monkin laukkua, mutta turhan tyyriin hinnan (60€) vuoksi olen jättänyt sen vielä ostamatta ja toivonut sen ilmestyvän alennukseen... Pitsi nyt näyttää kauniilta edelleen, ja olkihattu suojaa pään ja hiukset.
Huh, helpottipas päästä purkamaan nämä ahdistavat ajatukset. Nyt lupaan lopettaa valituksen ja yrittää sisäistää sen tosiasian että kesä tulee, olen valmis tai en!
